Altjaon pikku rannikkokylä Viron pohjoisrannikolla. Se on esimerkkisekä menneisyyden että nykyajan kalastajien elämäntavastaeli ns. elävä rannikkokylä.

Altjalla oli ennenvanhaan monta krouvia. 1800-luvun alussa niitä oli perätikolme. Niistä ensimmäinen (mainittu 1875) oli Paarmankrouvi, joka on säilynyt tähän päiväänasti. Sitä kutsutaan nyt Altjan Mäkikrouviksi (Mäekõrts).

Lahemaankansallispuistossa sijaitsevaan kalastajakylään vieraatsattuvat yleensä matkalla Võsuun, Käsmuun tailähikartanoihin (Palmse, Vihula, Sagadi). Altjassa pidetääntavallisesti lepotauko keskellä kylää ruokokattoisellarantakapakalla. Kun vatsa on täynnä, heilutetaan mielelläänmyös kitisevää kyläkeinua, jonka vauhti saaheikkohermoiset pelosta kiljumaan.

Huomattavastiharvemmin satutaan kuitenkin soratielle, joka vie pitkin rannikkoavanhojen verkkovajojen väliin.

• Verkkovajat. Altjassa kuten muissakin rantakylissä pellot olivat pieniäja hiekkaisia, joten ne eivät elättäneet koko väkeä.Lisää oli saatava merestä. Kalassa käytiin rannanlähellä – illalla laskettiin verkot mereen ja aamullanostettiin ulos.

Verkkovajojarakensivat yleensä laivamiehistöt, jotka koostuivat eriperheiden miehistä, joilla olivat yhtä suuretkalastusverkot. Verkkovajoissa kuivattiin verkkoja sekäsäilytettiin kalastusvälineitä. Verkkovajatrakennettiin uudelleen vuosina 1973–74 vanhojen valokuvien japaikallisten asukkaiden muistojen mukaan. Nykyään niitävajoja ei käytetä.

• Onnenkivikasa. Verkkovajojen lähellä on onnea lupaava korkea kivikasa,joka on toki pienempi kuin Käsmussa sijaitseva. Jotka ovathalunneet edistää toimeentuloaan kivenheitolla, ovatraahanneet jo kaikki lähellä löytyneet kookkaammatkivet kasaan. Hienompaa kivikkoa löytyy rantakaistalla kuitenkinedelleen runsaasti. Joka asettaa onnenkivensä kasaan, ei saamissään tapauksessa lörpöttäätoivettaan kenellekään, muuten se ei täyty. Kiveäei kannata heittää myös kovalla vauhdilla, muuten sekimpoaa pian takaisin heittäjälleen. Nuoret vaimot, jotkakiveä heittäessä haaveilevat äidiksi tulemisesta,voivat mennä pian kasan lähellä sijaitsevan Vauvakiven(Titekivi) eli Suurkiven taakse.

• Vauvakivi. Paikallinen taru kertoo, että juuri tuon kiven alta ovatperäisin kaikki Altjan lapset. Joka haluaa itselleen siskon javeljen, voi käydä sitä hiljaa koputtamassa.

• Kalastajakyläja  talot. Altjaan – pikku rantakylään, jonkahistoria ulottuu 1400-luvun puoliväliin – voi perehtyäpelkässä tunnissa. Mutta havaitsevainen kävelijäsaa syviä elämyksiä sekä luonnosta ettähieman satumaisia piparkakkutaloja muistuttavista kalastajienkodeista.

• Retkipolut:

• Lahemaankansallispuistossa Sagadi–Altja tien varrella sijaitsee noin viidenkilometrin pituinen Oandun luontopolku. Polun varrella on opaskilpiä,jotka esittelevät aarniometsää, sen eliöstöäja Itämeren kehitysvaiheiden pinnanmuotoja. Kosteammissapaikoissa kulkua helpottaa laudoitus, jyrkempiin rinteisiin onrakennettu portaat. Talvella siellä kiemurtelee latu. Oandunluontopolku sijaitsee kolmen kilometrin päässä Sagadinkartanosta Altjan tien varrella. Kävely polulla vie enintäänpari tuntia.

• Altjajoenvarrella, puolitoista kilometriä Altjasta Sagadin suuntaansijaitsee Majavapolku (Koprarada). Tuon luontopolun pituus on hiemanalle kilometrin ja kävely sitä pitkin vie puoli tuntia.Kostealle maaperälle on rakennettu laudoituksia ja portaita.Polku esittelee Altjajokea, joen laaksoa ja sen eliöitä,esimerkiksi majavia ja niiden toimintaa. Majavan kunniaksi on polkusaanut nimensäkin. Oandun tekojärvestä lähtienjoki on uurtanut siellä täällä yli 10 metriäsyvän laakson rannikkoalangon meri- ja jäätikkösedimenttienläpi.

Meri 700 m	Vergin satamat 2 km
Kauniit retkipolut  1,5 -3 km	Sagadin kartano 5 km
Palmsen kartano 12 km	Vihula kartano 7 km